2025 Taiteilijat | Artists

Mirja Airas | Jessie Bullivant | Marjatta Hanhijoki | Jean-Michel Kampara & Anna Linneus | Astri Laitinen | Elia Lombradini | Pääsky Miettinen | Yoshi Omori | Iiris Raipala | Vincent Roumagnac | Miša Skalskis | Anna Torkkel & työryhmä

(Skrollaa alaspäin tutustuaksesi taiteilijoihin. | Scroll down to learn more about the artists.)

Mirja Airas

Soolonäyttely Kievarin pihan kasvihuoneessa

“Kun aikoinaan esiinnyin "oikeana" akvarellistina, minulle kelpasi vain yksi Fabriano-merkkinen käsintehty paperi. Paperin valmistaminen kuitenkin lopetettiin. Mikä nyt eteen? Oli pakko alkaa pilkkoa vanhoja töitäni, joiden kääntöpuolelle maalasin. Sehän sopi: olinhan nyt ylpeä miniatyyritaiteilija, ehkä jopa eräänlainen "ikonimaalari", jonka hartaat yrttifiguurit yltävät aina pyhyyteen asti...

Mutta jos ne eivät kelpaakaan? Olen pyytänyt tytärtäni Iiristä saksimaan, repimään ja raastamaan epäonnisia töitäni ja antamaan niille uuden elämän.” 

Bio

Synnyin Helsingissä v. 1945. 8-vuotiaana sairastin polion, joka vaurioitti molempia käsiäni. Taiteilijana olen ponnistellut peittääkseni vamman tuomat rajoitukset. Nyt, hauraana vanhuksena olen vihdoin vapaa vaatimuksista käsi vapisten, ohuella pensselillä tavoittelen kuivien lehtien, risujen ja palkojen ääriviivoja… Kun aurinko maaliskuulla vihdoin näyttäytyy, ehätän jo ensimmäisiä lumikelloja ikuistamaan. Olen vapaa.

Mirja Airas

“When I once presented myself as a “proper” watercolorist, only one type of handmade paper would do — the Fabriano brand. But then, its production was discontinued. What now? I had no choice but to start cutting up my old works and painting on their reverse sides. And why not — by then I proudly identified myself as a miniature artist, perhaps even a kind of “iconographer,” whose devout herbal figures might just reach all the way to the sacred...

But what if they’re not accepted?

I have asked my daughter Iiris to cut, tear, and shred my less fortunate works and give them a new life.”

Bio

I was born in Helsinki in 1945. At the age of eight, I contracted polio, which left both of my arms impaired. As an artist, I have strived to overcome the limitations brought on by my disability. Now, as a fragile elder, I am finally free from all expectations. With trembling hands and a fine brush, I seek the delicate outlines of dry leaves, twigs, and seed pods… When the sun finally appears in March, I hurry to capture the first snowdrops. I am free.

Jessie Bullivant

”Pyrin luomaan yhteyksiä Frantsilan peltojen ja 1960- ja 1970-luvun maataiteen ikonisten teosten välille, joista muutamia koin vuonna 2011 ajaessani isäni kanssa autolla halki Yhdysvaltojen. Olen pohtinut monumentaalisuutta, puutetta, pyhiinvaelluksia, saavutettavuutta ja hallitsemattomia voimia.”

Bio

Jessie Bullivant on taiteilija, joka on kiinnostunut siitä, missä ja miten työ tapahtuu. Hän työskentelee kontekstilähtöisesti, sitoutuu paikkoihin materiaalina ja pyrkii tunnistamaan oman roolinsa niissä.

Viime vuosina Jessie on kouluttautunut doulaksi (ei-lääketieteellinen saattaja synnytyksen tai muun terveyteen liittyvän siirtymän aikana) ja harjoittanut doulana toimimista. Hän kiinnostui roolista sekä queer-ihmisenä, joka näkee vertaistensa käyvän läpi merkittäviä elämänmuutoksia, että taiteilijana, joka on kiinnostunut instituutioista ja niiden toiminnasta. Taiteilijana ja doulana hän on pohtinut normeja, kulissien takana tapahtuvaa näkymätöntä työtä ja ulkopuolisen asemaa.

Tukijat: Koneen Säätiö, Alfred Kordelinin Säätiö

Jessie Bullivant

“I am working to make connections between the Frantsila fields and the iconic gestures of land art from the 1960s & 1970s, some of which I experienced in 2011 on a road trip with my father across the US. I have been thinking about monumentality, lack, pilgrimages, access, and uncontrollable forces.”

Bio

Jessie Bullivant is an artist who is interested in where and how the work takes place. They work context-specifically, engaging with sites as a material and working to acknowledge their own role within them.

In recent years, Jessie has trained and practised as a doula (a non-medical accompaniment during labour or another health transition). They became interested in the role both as a queer person witnessing peers go through significant life transitions, and as an artist interested in institutions and how they are mediated. As an artist and a doula, they have been thinking about norms, the invisible labour that happens behind the scenes, and occupying the position of an outsider.

Supporters: Kone Foundation, Alfred Kordelin Foundation

Marjatta Hanhijoki

Frantsilan päärakennuksen sininen sali: ‘Mirja Grassinassa’
Kievarin hirsisali: ‘Ruonanjoen asukkaat joen varrella ja joessa’

Sinisen salin teokset ovat syntyneet useissa eri paikoissa. Yhteisenä nimittäjänä niillä on ihminen tilassa tai ihmisen jäljet tilassa.

“Mirja Airas ja hänen perheensä ovat olleet minulle malleina jo noin 45 vuotta. Näyttelyssä on kaksi akvarellia Mirjasta Grassinassa Firenzessä ja kolmas Jollaksessa Helsingissä, jossa Mirja lukee satuja tyttärelleen Iirikselle ja pojalleni Ollille.”

Hirsisalin valokuvateos kertoo Ruonanjoen asukkaista sekä joen varrella että joessa. Teos on aikaisemmin ollut esillä mm. Helsingin taidehallissa.

Jokihelmisimpukka, latinalaiselta nimeltään Margaritifera, on suojeltu jo 1950-luvulla. Uutiset metsien hakkuisiin liittyvistä tuhoista raakkujoilla kuitenkin kertovat julmalla tavalla siitä, että ihminen ei välitä. Suuret metsäfirmat eivät välitä.

Raakkujen suojelua tarvitaan edelleen. Rauhoitetuille lajeille on Suomen laissa määritelty rahallinen arvo. Tänä keväänä jokihelmisimpukan arvoksi on entisen 589 euroa/yksilö sijaan nostettu 1495 euroa/yksilö. Tuon summan voit joutua maksamaan jos tuhoat raakun.

Bio

Marjatta Hanhijoki on taidegraafikko ja taidemaalari. Hän tekee akvarellimaalauksia, grafiikkaa eri menetelmin sekä valokuvaa. Hanhijoki tunnetaan yksityiskohtaisista interiöörikuvauksistaan. Taiteilijan teoksissa hienovaraisesti kerrotut yksityiskohdat, laaja kulttuurihistoriallinen tuntemus sekä arjen kuvaus yhdistyvät toisiinsa kiehtovasti.

Hanhijoki opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa 1967–1971 ja täydennyskoulutuksessa Kuvataideakatemiassa. Hän kuuluu graafikkona Pentti Kaskipuron oppilaisiin, ja hänen grafiikkatöissään on samantapaista arjen tunnelmien naturalistista kuvausta. Hän on opettanut Taideteollisessa korkeakoulussa ja Kuvataideakatemiassa.

Marjatta Hanhijoki

The works in the Blue Room were created in several different places. The common denominator is a human in a space, or traces of humans in a space.

“Mirja Airas and her family have been models for me for about 45 years. The exhibition includes two watercolours of Mirja at Grassina in Florence and a third one in Jollas in Helsinki, where Mirja is reading stories to her daughter Iiris and my son Olli.”

The photographic work in Hirsisali tells the story of the inhabitants of the River Ruona, both along the river and in the river. The work has previously been exhibited in Kunsthalle Helsinki, among other places.

The river pearl mussel, known by its Latin name Margaritifera, has been protected since the 1950s. However, the news of the devastation caused by logging is a cruel reminder that humans do not care. Big forest companies do not care.

The river pearl mussels must still be protected. There is a monetary value for protected species in Finnish law. This spring, the value of the river pearl mussel has been raised from EUR 589/individual to EUR 1495/individual. That's the amount you may have to pay if you destroy one.

Bio

Marjatta Hanhijoki is a graphic artist and painter. She makes watercolour paintings, prints using various methods and photography. Hanhijoki is known for her detailed interior photography. The artist's works combine delicately told details, extensive knowledge of cultural history and depictions of everyday life in a fascinating way.

Hanhijoki studied at the University of Art and Design (nowadays Aalto University School of Arts, Design and Architecture) 1967-1971 and furthered his education at the Academy of Fine Arts. As a graphic artist, he is a student of Pentti Kaskipuro, and his graphic works have a similar naturalistic depiction of everyday moods. He has taught at the University of Art and Design and the Academy of Fine Arts.

Jean-Michel Kampara & Anna Linneus

Jean-Michel Kampara ja Anna Linneus esittävät Love Harvestissa osittain improvisoidun ääniteoksen. Teoksen kehkeytyminen ei ole ainoastaan esittäjien käsissä, vaan merkityksellistä on välitön, moniaistinen yhteys ympäristöön: ilman, veden ja maaperän monikerrokselliseen olemassaoloon. Teos elää ja muotoutuu paikkasidonnaisesti Pauline Oliveroksen syväkuuntelun hengessä keskusteluna kuuntelijoiden ja ympäristön kanssa.  Kenttämikrofonien, hydrofonin ja geofonin lisäksi auditiivinen ulottuvuus konkretisoituu kuultavaan muotoon sähkökitaran ja sointusitran säestyksellä. 

Bio

Jean-Michel Kampara ja Anna Linneus ovat kiinnostuneita kuuntelemisen erilaisista muodoista. He haluavat tuoda kuulijan ulottuville ympäristössä ilmentyvän monikerroksellisen äänimaiseman. Mikroskooppinen kuuntelukulma tuo esiin ihmisaistien ulottumattomiin useimmiten jäävän jatkuvuuden, muutoksen ja yhteyden. Äänimaisema kutsuu pysähtymään ja herkistymään – kuuntelemaan sitä, mikä tavallisesti jää huomaamatta. Kampara and Linneus pyrkivät nostamaan esiin kysymyksiä siitä, miten kuuntelemme ympäristöämme ja millaisia viestejä ei-inhimillinen luonto meille välittää.

Jean-Michel Kampara & Anna Linneus

Jean-Michel Kampara and Anna Linneus perform a partly improvised sound piece. The emergence of the work is not only in the hands of the performers, but shaped by the immediate, multi-sensory connection with the environment: air, water and soil in their multi-layered existence. In the spirit of Pauline Oliveros' deep listening, the work lives and takes shape in a site-specific way, as a conversation with the listeners and the environment. In addition to field microphones, hydrophone and geophone, the auditory dimension materialises by the accompaniment of an electric guitar and a chord zither.

Bio

Jean-Michel Kampara and Anna Linneus are interested in different forms of listening. They want to bring to the listener the multi-layered soundscape of the environment. A microscopic listening angle reveals a continuity, change and connection that is often beyond the reach of the human senses. A soundscape invites us to pause and attune to its nuances – to listen to what is usually overlooked. Kampara and Linneus seek to raise questions about how we listen to our environment and what messages non-human nature is sending us.

Astri Laitinen

Astri Laitinen työskentelee Frantsilassa 2025 kevään ja kesän aikana Love Harvestin residenssitaiteilijana. Teosta tehdessä Astrin mielessä ovat olleet alttarit, maakellarit, kasvikuidut papereissa, katteet puutarhassa sekä Frantsila kasvukauden eri vaiheissa.

Bio

Astri Laitinen on Helsingissä ja Lohjalla asuva ja työskentelevä kuvataiteilija, jonka työskentely on syvästi juurtunut hänen puutarhaansa. Puutarhan kasvien hitaat prosessit ja tiivis yhteys vuodenkiertoon ja paikkaan innoittavat hänen työskentelyään. Astrille moniaistinen paikan kokeminen on tärkeää ja usein lähtökohta työskentelylle. Hän tykkää palata paikkoihin monta kertaa. Hän on viime aikoina työskennellyt paljon kasviväreistä ja -kuiduista tekemiensä kuivapastellien ja paperien parissa, joiden pölymäinen ja kuitumainen olemus muistuttaa häntä maasta sormissa.

Astri Laitinen

Astri Laitinen will be working in Frantsila during the spring and summer of 2025 as Love Harvest festival’s residency artist. When creating the work, Astri has had altars, root cellars, plant fibers in papers, mulches in the garden as well as Frantsila at different stages of the growing season in mind.

Bio

Astri Laitinen is a visual artist living and working in Helsinki and Lohja, whose work is deeply rooted in her garden. Her work is inspired by the slow processes of garden plants and their close connection to the cycle of seasons and place. For Astri, the multi-sensory experience of place is important and often the starting point for her work. She likes to return to places many times. She has recently been working a lot on her dry pastels and papers made from vegetable dyes and fibres, whose dusty and fibrous nature reminds her of the earth on her fingers.

Elia Lombradini

Elia Lombardini soittaa yksin kappaleita viululla ja elektroniikalla. Konsertti tapahtuu lauantain iltaohjelmassa Hiukkasten lavalla.

Bio

Elia lombardini on Suomalais-italialainen musiikintekijä-viulisti. Elektronisen ja klassisen välissä, maksimalismin ja minimalismin rajoilla tämä yhden ihmisen ensemble tutkii uuden ja vanhan rajoja tämän monikerroksisessa työssä. Täysin itse sävelletty, sovitettu ja tuotettu esikoisalbumi ‘In Death and the Hunger for a Thousand Lives’ avaa syvästi henkilökohtaisen äänimaailman, jossa ympäröivä todellisuus näyttäytyy lempeän melankolian sävyttämässä valossa. Esiintymisissään Lombardini herättää tämän maailman eloon äänillä, joita ei odottaisi kuulevan viulusta. Kesällä 2025 Elia esittää uusia kappaleita yksin viululla ja efekteillä.

Elia Lombradini

Elia Lombardini plays pieces for violin and electronics. The concert will take place on Saturday evening at the Hiukkanen stage.

Bio

Elia Lombardini is a Finnish-Italian composer, producer and violinist. Experimenting with the combination of classical and electronic music, Lombardini's one-man ensemble has pushed the boundaries between the old and the new within his layered work. His completely self-written, arranged and produced debut album, ‘In Death and the Hunger for a Thousand Lives’, gives you a sonically wonder-stricken look at the world around us, an extraordinary new world of sound you didn't know a violin could evoke. During his performance, Lombardini shows you how we are part of the undeniable beauty of this awe-inspiring world. How tiny we are in the big picture, but that there is nothing wrong with that at all.

Pääsky Miettinen

Tämän vuoden Love Harvest -festarilla Pääskyn teos käsittelee hoivaa ja tuhoa puutarhan tapahtumina sekä niiden suhdetta. Tulevan esityksen ytimessä ovat tunteiden paradoksit ja hoivan monimutkaisuus.

Bio

Pääsky Miettinen on tanssitaiteilija ja runoilija, joka työskentelee pedagogiikan, esitystaiteen, koreografian ja aktivismin välimaastoissa. Hänen työnsä tutkii haavoittuvuuden ja toimijuuden liikettä yleisön ja esiintyjän välillä, aina pyrkien monimutkaistamaan suhdetta katsojan ja katsotun sekä alttiina ja vallassa olevan välillä. Pääsky työskentelee ruumista käsin, keskittyen keholliseen paikkasuhteeseen, paikantuneisiin tietoihin, aisteihin sekä poissa- ja läsnäolon tiloihin. 

Pääsky Miettinen

At this year’s Love Harvest, Pääsky's performance will deal with care and destruction as events that take place in a garden. Emotional paradoxes and curiosity towards the complexity of care are at the core of the upcoming work.

Bio

Pääsky Miettinen is a dance artist and poet working in and between the fields of performance, pedagogy, choreography and activism. Their work explores how agency and vulnerability move between performers and audiences, always complicating the questions of who is performing, who is witnessing, who is at stake and who in power. Pääsky works from the body, focusing on embodied relations to place, situated knowledges, senses and states of presence and absence. 

Yoshi Omori

1. Kukkaterapia ja Reiki

Reiki on parantava tekniikka, jossa hyödynnetään luonnollista energiaa nimeltä "Reiki", jonka Kiotosta kotoisin oleva opettaja Usui Mikao löysi vuonna 1922. Menetelmä on sittemmin levinnyt kaikkialle maailmaan, ja joissain maissa sitä käytetään parannusmenetelmä mm. sairaaloissa ja kylpylöissä.

Harjoituksen aikana Reiki-energia virtaa parantajan käsien kautta, jotka asetetaan kevyesti hoidettavan henkilön päälle. Aktivoimalla luonnollista parantavaa voimaa Reiki voi lievittää kipua ja nopeuttaa toipumista vammoista ja leikkauksista. Reikin vastaanottaminen voi vähentää stressiä, edistää mielenrauhaa ja lisätä positiivista suhtautumista. Reiki ei vaadi mitään välineitä ja on siten helposti sovellettavissa milloin vaan mihin tahansa ympäristöön ja tilaan.

Yoshi yhdistää Reikiä ja Frantsilan kukkaterapiatippoja, jotka tukevat mielen ja tunne-elämän tasapainoa sekä edistävät henkistä hyvinvointia.

2. Reiki Qigong -työpaja

”Kuten ylhäällä, niin myös alhaalla. Kuten sisällä, niin ulkopuolella. Kuten maailmankaikkeus, niin myös sielu.” -Hermes Trismegistus

”Jos haluat löytää maailmankaikkeuden salaisuudet, ajattele energiaa, taajuuksia ja värähtelyä.” -Nikola Tesla

Yllä olevat sanat ovat inspiraation lähteitä ja avaimia Reiki Qigong -harjoitteeseen, jonka tavoitteena on luoda harmoniaa kehomme, mielemme ja henkemme välille. Harjoitus perustuu kehä- ja spiraalimaisiin kehon liikkeisiin ja syvään hengitykseen. Se vapauttaa lihasjännityksiä ja auttaa luomaan energisen kehon rengasmaisen kentän, mikä mahdollistaa kehon resonaation Reikin parantavan energian kanssa. Meditoimme kristallisen laulukulhon heleän äänen ja Katakamuna Utahin (muinaisia japanilaisia runoja, jotka kertovat maailmankaikkeuden laista) säestyksellä. Kristallimaljan värähtely ja taajuus, Katakamunaa laulava ääneni yhdessä Reiki-energian kanssa tuovat syvää rentoutusta ja puhdistavat sekä kehoa että auraa.

Bio

Suoritettuaan oikeustieteen tutkinnon Tokiossa Yoshi Omori lähti Japanista ja asettui Pariisiin vuonna 1986. Hän alkoi opiskella valokuvausta ja työskenteli valokuvaajana dokumentoiden monia katutaiteilijoita. Tästä yhteistyöstä syntyi useita näyttelyitä ja valokuvakirja. 

Sen jälkeen Omori syventyi omassa valokuvauksellisessa tutkimuksessaan arjen värähtelyihin.  Hän teki yhteistyötä koreografien ja tanssijoiden kanssa luoden herkkiä kompositioita ihmiskehosta ja luonnosta.

Hän tapasi Taichi-Qigongin opettajan Lac My:n, joka on yksi Chen-tyylin Hun Yuan Taichi-Qigongin perustajan, Feng Zhiqiangin, oppilaista. Vuonna 2020 hän alkoi opiskella Reikiä mestari Kawashiman, Japanin Ryujin Reikin perustajan, kanssa ja sai häneltä kolmannen Reiki-tutkinnon. Omorin 30 vuoden kokemus Qigongista lisää hänen kykyjään Reiki-parantajana.

Yoshi Omori

1. Flower Remedy with Reiki Healing

Reiki is a healing technique that uses the natural energy called “Reiki”discovered in 1922 by teacher Usui Mikao from Kyoto. The method has since spread all over the world. In some countries Reiki is used as a healing method for example in hospitals and spas.

During the practice the Reiki energy flows through the healer's hands that are lightly placed over a person receiving the treatment. By activating the natural healing power Reiki can alleviate pain and speed up recovery from injuries and surgeries. Receiving Reiki can reduce stress, promote peace of mind and bring a positive outlook. Reiki does not require any tools and is thus easily applicable to any environment and space at any time.

Yoshi will combine Reiki healing with Frantsila’s Flower Remedy drops, which support mental and emotional balance and promote spiritual well-being. 

2. Reiki-Qigong workshop

”As Above, So Below. As Within, So Without. As the Universe, So the Soul “ -Hermes Trismegistus

“If you want to find the secrets of the universe, think in terms of energy, frequency and vibration.” -Nikola Tesla

The words above are sources of inspiration and the key of my Reiki Qigong practice which aims to create harmony between our body, mind and spirit, and which is based on circular and spiral body movements and deep breathing. The practice releases muscle tension and thus helps to create an energetic body through torus energy field, which allows the body to resonate with Reiki healing energy. We will meditate on the tender sound of Crystal singing bowl and Katakamuna Utahi (ancient Japanese poems which talk about the Law of Universe). The vibration and frequency of the Crystal bowl, my voice chanting Katakamuna together with Reiki energy bring deep relaxation and purifies both the body and our aura.

Bio

After a degree in law in Tokyo, Yoshi Omori left Japan and settled in Paris in 1986. He began to study photography and worked as a photographer following and documenting many street artists. Out of this collaboration was born several exhibitions and a photography book. 

Afterwards Omori delved into his own research in photography about the vibrations of the everyday. He collaborated with choreographers and dancers composing fragile compilations of the human body and nature.

He met a Taichi Qigong teacher Lac My who is one of the disciples of Feng Zhiqiang, the founder of Chen style Hun Yuan Taichi Qigong. In 2020 he started to learn Reiki with Master Kawashima, founder of Ryujin Reiki in Japan, and received 3rd Reiki degree from him. Omori’s 30-year experience of Qigong enhances his abilities as a Reiki practitioner.

Iiris Raipala

MAAN VOIMA – kontakti-improvisaatiotyöpaja

Olemme maata ja kuulumme maahan. Tämä suhde ilmenee painovoimana, kahdensuuntaisena yhteytenä. Työpaja kutsuu tutkimaan tätä yhteyttä itseemme, toisiin ja elonkehään. Työskentely perustuu kontakti-improvisaation ja somaattisten menetelmien periaatteisiin. Harjoittelemme yksin, pareittain ja ryhmässä – itseä ja toista kuunnellen.

Kehomme kantaa evoluution jälkiä: verenkierrossa virtaavaa elinvoimaa, selkärangan liikettä ja juurten muistoja. Kehollisuus yhdistää meidät maahan ja sisäiseen viisauteen. Ekososiaalisten kriisien keskellä voimme löytää lohtua ja merkitystä siitä, mikä meitä yhdistää: kuulumme tähän planeettaan ja olemme kaikki painovoiman alaisia.

Kosketus elävöittää, maadoittaa ja tuo meidät tähän hetkeen.

Bio

Hämeenkyröstä kotoisin oleva Iiris Raipala on tanssitaiteen ja taidepedagogiikan maisteri. Hänen taidepraktiikkansa keskittyy improvisaatioon, kokeelliseen esitystaiteeseen ja rituaalitaiteeseen. Iiris on opettanut kontakti-improvisaatiota yli 20 vuoden ajan ja toimii myös useiden kansainvälisten tanssifestivaalien järjestäjänä.

Iiris Raipala

EARTH’S GRAVITY – a contact improvisation workshop

We are of the Earth and belong to it. This relationship manifests as gravity, a two-way connection. This workshop invites you into connection: with yourself, with others, and with the wider web of life. We work through principles of contact improvisation and somatic methods, exploring solo, in pairs, and in groups—always with awareness and respect.

Our bodies carry the traces of evolution: life force flowing in the bloodstream, the memory of roots, and the agile spine of an animal. Through the body, we access instinct and deep wisdom. In times of ecological and social crisis, it’s meaningful to return to the basics: we all belong to this Earth and are subject to gravity—just like all living beings.

Touch enlivens, grounds, and anchors us in the present moment.

Bio

Iiris Raipala holds an MA in Dance and Art Pedagogy and is originally from Hämeenkyrö, Finland. Her artistic practice focuses on improvisation, experimental performance, and ritual art. Iiris has been teaching contact improvisation for over 20 years and is also an organizer of several international dance festivals.

Vincent Roumagnac

Nimeämätön (vielä)

Ensimmäinen muistikuva ensimmäiseltä vierailulta: kävely Frantsilan puutarhassa Virpi Raipala-Cormierin opastamana. Leuto ilma, harmaa taivas. Aikaisemmin: auringonpaiste, tulppaanit, lemmikit ja kukkivan tuomen täyteläinen tuoksu. 

Se alkoi Jamesin tarinalla, Kasvien talon Sinisessä Salissa, kukka-aiheisen (tyyliteltyjä tulppaaneja, iiriksiä, ruusuja, marjoja, tammenlehtiä) ryijyn alla. Rakkaustarina: Virpi ja James tapaavat vuonna 1977 Vancouverissa sijaitsevan ashramin kynnyksellä Virpin matkustettua kasvitiedon perässä Meksikosta Kalifornian kautta Kanadaan. 

Ensimmäinen kävely ja ensimmäinen tarina muodostavat alun uudelle teokselle. Sen muoto on vielä tuntematon, liian varhainen. Paikkasensitiivisyys ottaa aikaa. Kuitenkin nyt jo piirtyy esiin intuitio ja tarkka tuntuma siitä, että paikka resonoi vahvasti uuden pitkäkestoisen projektin, Stages of Flower Power/s, ja sen esittämien kysymyksen kanssa: Miten aikoinaan utopistinen Flower Power -liike on kehittynyt ja muotoutunut uudelleen nykyajan jännitteiden ja toiveiden myötä? 

Kahdesti, purolla ja vanhan punaisen kasvikuivurin kohdalla, ajattelin Ofeliaa…

(Jo nyt on varmaa, että uuden työn ohella tarjoan ikebanan - perinteisen japanilaisen kukka-asetelmataiteen - perehdyttävän työpajan, jossa käytetään tilalta kerättyjä kukkia...).

Bio

Vincent Roumagnac on baski-ranskalainen taiteilija ja tutkija, joka asuu Helsingissä. Hän aloitti teatteriohjaajana, mutta siirtyi pois suoraviivaisista teatterikäytännöistä ja tutkii, miten näyttämö muuntuu ilmastonmuutoksen ja teknologisen kehityksen keskellä eri praktiikoita yhdistävän metodologian avulla. Hänen teoksissaan sulautuvat yhteen visuaalinen, installaatio- ja esittävä taide, joiden juuret ovat interventiossa ja paikkasidonnaisessa ekologiassa. Hän kutsuu siirtymistään ohjaamisesta ”uudelleen suuntaamiseen”, mikä tarkoittaa ihmisen ja muun (kuin ihmisen) materiaalin, ajan, toimijuuden ja katsojuuden uudelleen jakamista perustuen ekosysteemiseen käsitykseen näyttämöstä miljöönä eikä länsimaisen näkökulman keskuksena. Taiteen ja tutkimuksen ohella Vincent harjoittaa kukka-asetelmia sekoittamalla perheensä opettamia tekniikoita ikebanaan, jota hän on oppinut Japanissa.

Vincent Roumagnac

Untitled (yet)

A first image from a first visit: walking through the gardens of Frantsila, guided by Virpi Raipala-Cormier. Mild air, a gray sky. Earlier: sunshine, tulips, forget-me-nots, and the thick scent of tuomi in bloom. 

It began with a story from James, in the Blue Hall of the House of Plants, beneath a tapestry of folk floral motifs (stylized tulips, irises, roses, berries, oak leaves). A love story: 1977, Virpi and James meet on the threshold of an ashram in Vancouver, after her botanical journey from Mexico to Canada via California. 

This first walk, this first story, as the beginning of a new work. Its form still unknown, too early. Site-sensitivity is about time-taking. Yet already, an intuition, a felt accuracy: this place resonates strongly with the new long-term project, Stages of Flower Power/s, and its question: How has the once-utopian imaginary of flower power evolved, reshaped by contemporary tensions and hopes? Also, twice - by the stream and again by the old drying flower red house - I thought of Ophelia…

(What is already certain is that, alongside the new work, I will offer an introductory workshop on ikebana - the traditional Japanese art of floral arrangement - with flowers gathered from the farm)

Bio

Vincent Roumagnac is a Helsinki-based Basque-French artist and researcher. Beginning as a theatre director, he moved away from straight theatre practices, exploring how stage mutates amid climate urgency and technological advances through a discipline-fluid methodology. His works merge visual, installation, and performing arts, rooted in intervention and site-sensitive ecologies. He calls his shift from directing to "redirecting" - redistributing human/other-than-human material, time, agency, and spectatorship based on the ecosystemic notion of stage as milieu, rather than as center from a Western anthropocentric perspective. Alongside art and research, Vincent practices floral design, blending family-taught techniques with ikebana learned during stays in Japan.

Miša Skalskis

Miša Skalskis esittää performatiivisen konsertin Hiukkasen lavalla.

Bio

Miša Skalskis on Helsingissä työskentelevä monialainen taiteilija, jonka työskentely liikkuu musiikin, videon ja veistoksen parissa. Häntä kiehtoo se, mikä viipyy ajan hengen reunoilla, mikä jää murusten väliin tai lymyää varjoissa – siellä missä massamedia ja populaarikulttuuri sulautuvat yksityiseen tai marginaaliseen. Skalskisin työskentely on eklektistä, spontaania ja intuitiivista. Se yhdistelee ambientia tarinankerrontaa, huumoria ja omalaatuisia kulttuurisia yhteentörmäyksiä, ammentaen populaarikulttuurin troopeista ja massatuotannon menetelmistä. Häntä kiinnostaa yksilöllisen halun ja todellisuuden vääristymisen välinen jännite – se, miten kapitalismin ja massakulttuurin viettelevät mutta harhaanjohtavat lupaukset muovaavat kokemustamme.

Miša Skalskis

Miša Skalskis will play a performative concert at Hiukkanen village stage.

Bio

Miša Skalskis is a multidisciplinary artist based in Helsinki, working across music, video, and sculpture. Drawn to what lingers at the fringes of the zeitgeist, what lies in between crumbs or lurks in the shadows, where mass media and pop culture fuse with the peripheral or individual. Their work is eclectic, spontaneous and intuitive. It blends ambient storytelling, humour, and idiosyncratic cultural crossovers, drawing on pop culture tropes and methods of mass production. Skalskis is interested in the tension between individual desire and its power to distort reality, shaped by the seductive yet deceptive promises of capitalism and mass culture.

Anna Torkkel ja työryhmä

Kultasiipi

‘Kultasiipi’ on Anna Torkkelin ja työryhmän uusi esitys, josta Love Harvest -festivaalilla nähdään ensimmäinen luonnos — pienoisteos, kokeilu. Länsimaisen kulttuuriperinnön enkeli- ja jumalhahmoista inspiroitunut ‘Kultasiipi’ tarkastelee tanssia ja tanssimista itsessään eräänlaisena enkelinä ja sanansaattajana, välittäjänä todellisuuden kerrosten rajalla. Teoksessa tanssijan hahmo voi vertautua uhanalaiseen perhoseen tai unohdettuun, kuolleeseen enkeliin; se on yhtä aikaa kuvallinen, symbolinen ja käsitteellinen. Työryhmän työskentelyä ohjaa ajatus esityksestä tilana, jossa voi virittäytyä olemisen eri ulottuvuuksiin ja kokea yhteyttä maailmaan ja toisiin jaetussa, ohikiitävässä hetkessä.

Koollekutsuminen, koreografia ja tanssi: Anna Torkkel

Äänisuunnittelu: Johanna Porola

Pukusuunnittelu: Piia Rinne

Tukija: Taiteen edistämiskeskus

Yhteistyössä: rendezvous, Ehkä-tuotanto

Biot

Anna Torkkel:

Ajattelen tanssia samanaikaisesti arkisena ja ihmeellisenä toimintana - leikkinä, jossa kehon rajat ja erilaiset tunnut vaihtelevat ja muuntuvat. Parhaimmillaan tanssi on koko ajan tyhjentyvä ja täyttyvä paikka aistimiselle ja havainnoille ilman kysymyksiä. Olen työskennellyt kauan musiikkiin tanssimisen parissa. Viimeaikaisissa teoksissa praktiikkani on laajentunut tanssiksi myös valon, tilan, puvun ja laajemmin elämän kanssa ja tukemana.

Johanna Porola:

Olen elektronisen äänen parissa toimiva muusikko ja äänisuunnittelija, joka innostuu kokeellisuudesta, emotionaalisuudesta ja matalista taajuuksista. Olen rakennellut viime talvena pieniä diy-soittimia, joita haluaisin kokeilla tanssijoiden soittavan. Tällä hetkellä minua kiehtoo myös hiljaisuus, puhelaulu sekä realismin ja fantasian sekoittelu.

Piia Rinne:

Teen pukuja ja muuta visuaalista materiaalia esityksiin sekä viime aikoina äänikollaasikokeiluja nauhaluupeilla. Minua kiinnostaa työskentely käsityön ja jonkun muun median (mm. ääni, esitystaide) risteyskohdassa. Materiaalin muokkaaminen käsillä luo työskentelyyn ajallisia ja ruumiillisia raameja, joissa luomisprosessista tulee esteettinen ja filosofinen ele.

Anna Torkkel and working group

Kultasiipi

‘Kultasiipi’ (Goldwing) is a new performance by Anna Torkkel and the working group. The Love Harvest festival presents the first draft of the process — a miniature piece, an experiment. Inspired by angelic and divine figures from Western cultural heritage, ‘Kultasiipi’ explores dance—and the act of dancing itself—as a kind of angel and messenger, a mediator at the threshold between layers of reality. In the piece, the dancer’s figure may be likened to an endangered butterfly or a forgotten, deceased angel; it is at once visual, symbolic, and conceptual. The working group is guided by the notion of performance as a space where one can attune to different dimensions of being and experience a sense of connection to the world and others in a shared, fleeting moment.

Convener, choreography and dance: Anna Torkkel

Sound design: Johanna Porola

Costume design: Piia Rinne

Supporter: Arts Promotion Center Finland

In collaboration with: rendezvous, Ehkä-tuotanto

Bios

Anna Torkkel:

I view dance as both an everyday and a wondrous activity—a form of play where the body's boundaries and textures shift and transform. At its best, dance is a space that constantly empties and fills, allowing for sensing and perception without questions. I have worked extensively with dancing to music. In my recent works, my practice has expanded to include dancing with light, space, costume, and, more broadly, with and supported by life itself.

Johanna Porola:

I'm a musician and sound designer who gets excited about experimentalism, emotionality and low frequencies. During the last winter, I've built small diy instruments and I'd love to test them with dancers. At the moment, I'm also intrigued by silence, recitatives and mixing realism with fantasy.

Piia Rinne:

I make costumes and other visual material for performances and, more recently, experiments with sound collage on tape loops. I’m interested in working at the intersection of craft and some other medium (e.g. sound, performance art). The manipulation of material by hand creates temporal and physical frames in which the creative process becomes an aesthetic and philosophical gesture.